No ei saatana.

Kävin toissapäivänä tekemässä jalkatreenin (M:n kanssa, meinasi hieman keskittyminen livetä omasta persauksesta toisen persauksiin) ja jalat on edelleen ihan helevetin kipeät. Käveleminen sattuu, istuminen sattuu, juokseminen saa tähtitaivaan koko kirkkaudessaan loistamaan silmieni edessä (voin jopa nähdä Orionin tähtikuvion! vaimikäsenytoli..) ja jo kivun ajatteleminen saa jalat kipunoimaan. Se siitä aamuisesta mielenpiristys-juoksulenkistä, siis. Ei auta kuin kävellä tönkköpaskana ja toivoa, että illalla jo jalka nousisi koreasti. Minähän juoksen vielä, perkele. Run fat run.

Apteekit aukeaa yhdeltätoista. Pitäisi käydä ostamassa raskaustesti. Sellainen pieni paha aavistus on takaraivossa, että jotakin sikiää tuolla masussani ja se ei ole hyvä juttu. Ei ollenkaan. Otin kyllä ihan tietoisen riskin ja nyt sitten saa kärsiä seuraukset. Mutta mitä muuta olisin voinut? Jos vaihtoehtona on kolmen viikon selibaatti ja toisena vaihtoehtona taivaallinen seksi likimain itse Jumalan kanssa, niin kumpaankohan suuntaan vaaka kallistuu tällaisen hormonihirviön kanssa? Jos niin ikävästi on käynyt, että sisälläni on ihmistoukka, täytyy heti maanantaina varata aika raskaudenkeskeytykseen. Tämänkin suhteen tosin on pieni ongelma, koska ilmeisesti keskeytyspilleri tungetaan kohtuun alakautta ja tarttisin siihen hommaan nukutuksen. Milläköhän rahalla, dah? En edes usko, että he alkavat nukuttamaan, hokevat vain "rauhoitu, rentoudu" -mantraansa samalla kun hevosenkokoinen käsi ujutetaan sisääni. Aivan, perin juurin rauhoittavaa ja rentouttavaa toimintaa. Entäpä jos minä tunkisin nyrkkini Heidän perseeseensä?

Töihin. Itkettää kuin isoa miestä konsanaan.