Ensin täytyy purkaa ikävät asiat ennen kuin voi siirtyä iloisiin. Looginen etenemisjärjestys.

Vielä tämä päivä töissä, huominen vapaata ja sunnuntaina pari köykäistä haastattelukeikkaa. Reportaasi mansikanpoiminnasta (pitäisiköhän viskata kamera pusikkoon ja pyllistellä itsekin pari tuntia mansikoiden keskellä, työaika juoksee ja saa vielä talvisäilöön marjaherkkuja) sekä tutkivaa journalismia epäsiististä puistokahvilasta. Toisin sanoen otan valokuvia räkäklimppejä täynnä olevasta kahvilan katelasista.

Sain uuden asuntoni avaimet tänään. Se on niin kaunis! Pienihän se on, mutta kaunis. Puolet tavaroista jää varmaan pois, mikä ei kyllä haittaa. Pakastin, meikkipöytä, kenkäteline, naulakko, turhia vaatteita.. Nyt kun vihdoin ja viimein voin sataprosenttisesti itse ja yksin sisustaa koko asunnon, teen siitä mahdollisimman pelkistetyn. Vähän siivottavaa, yksinkertaisia muotoja, voilá. Uudet verhot pitäisi vain hankkia, se vihoviimeinen tehtävä. Kuka niitä rytkyjä edes katselee? Jos hankkisin saman tien barbie-kuvioidut kapat ikkunoihin. Ihan vain vittuillakseni. Kenelle, en tiedä, mutta vittuiluhan on aina hauskaa.

Tästä viikonlopusta tulee sanalla sanoen täydellinen. M saapuu reilun tunnin päästä ja hetken luonani häsellettyämme lähdemme yhdessä treenailemaan pariksi tunniksi. Sen jälkeen (huom, tässä välissä on virkistävä suihku!) sitten onkin aika syventyä hyvän elokuvan ja ruoan pariin.

Huomenna imuroin uuden asunnon ja vien ensimmäiset tavarat. Ah. Täydellistä. Vihdoinkin elämäni muuttuu, aidosti.